maanantai 22. elokuuta 2011

...

Olin ajatellut kirjoittaa uuden tekstin,
kun silmiini osui luonnos,
jonka olen kirjoittanut huhtikuun lopussa.
Koskaan se ei nähnyt päivän valoa,
sillä kävi niin kuin epäilinkin
enkä palannut äitiyspolilta kotiin tekstiä julkaisemaan.

Siitä on neljä kuukautta.
Miten aika menee niin nopeasti?


*****
"Vähiin käy, aika nimittäin.
Miten tämä menikin näin nopeasti?
Olin ajatellut tällä kertaa pitää jonkin moista odotuspäiväkirjaa
tai ainakin kirjailla tänne enemmän,
mutta niin se vaan aika meni.
Pitkä talvi on saanut sellaisen olon,
ettei oikein meinaa muistaa että on jo huhtikuun puoliväli.
Ja mitäpä sitä olisi sanonut;
mikäs tässä on ollessa.
Virallinen äitiysloma alkoi jo viikkoja sitten,
ainakin siis töiden puolesta,
mutta opikelujen osalta lopputyötä joudun pakertamaan aina synnytykseen asti.

Aika mahan kanssa on mennyt mukavasti,
vaikka liian pieni se on taas
ja pieni on kuulemma sen asukaskin.
Äitiyspolinkontrolleissa tulee ravattua,
muttei samalla jännityksellä kuin edellisessä raskaudessa.

37+0

Eilen oli ensimmäinen päivä,
kun minulla oli edes hetken sellainen olo että voisi tulla jo. Mrrr.
Ja tuntui että mieskin ärsytti, kun ei vaan ymmärrä.
Onneksi se meni nopeasti ohi. :D
Nyt on taas super hyvä olo, mahoineen päivineen.

Valmistelut on siinä vaiheessa,
että kaikki on vauvaa varten aikalailla valmista.
Korisänky, rattaat, kaukalo & jalusta.
Hoitopöydänkin olen juuri kasannut.
Pientä vaattetakin on kertynyt,
vaikka olin alunperin ajatellut,
ettei ihan pienimpiä kokoja paljoa tarvita.

Nyt kuitenkin näyttäisi,
että tämä kaveri tulee syntyessään olemaan siskoaankin pienempi
-tiedä sitten paljonko arviot tällä kertaa heittää.
Luulisi niiden äitiyspolilla ottavan huomioon esikoisen koonkin,
mutta saa nähdä miten käy..."
*****

Nyt tiedetään jo miten kävi.
Ei silloin tullut mieleenkään, että jotain olisi oikeasti vialla.
Eikä tuon koon osalta ollutkaan,
taas vauva paino puolikiloa arvioitua enemmän.
Eihän sitä ajatellut että jotain muuta olisi,
eihän ultrassikaan ollut huomattu mitään.

Viimeisen neljän kuukauden aikana
on paljon tullut ihmisten kanssa puhuttua
pojan sairaudesta ja sairaalajutuista.
Vähemmän ovat ihmiset kuulleet siitä tärkeimmästä,
eli pojasta itsestään.
Lyhyellä kuvauksella
poika on rauhallinen ja super tyytyväinen!
Ihan niin kuin oloni jo mahankin kanssa.
Kunnon itkua/huutoa kuullaan harvoin ja hetkellisesti
 lähinnä kun on kuuma
tai kun jätkä säikähtää.
Mitä tapahtuu yllättävän usein.
Itku tulee mm. kun äiti aivastaa.
Silloin menee suu aivan alaspäin,
alkaa pieni ylähuuli väpättää ennen kuin itku tulee.

Likka oli aina menossa johonkin,
silloinkin kun ei vielä osannut.
Ja oli rohkea kuin mikä
Yhtä erilainen kuin siskonsa luonteeltaan,
 on poika myös kooltaan.
Painoa 3kk vanhana
yhtä paljon kuin siskollaan puolivuotiaana.

Vaikka paljon on samaakin.
 

8 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Hei vaan,en nyt muista olenko aiemmin kommentoinut. Pitkään olen lukenut ja nyt liityin lukijaksikin vihdoin:)

Mutta aivan tosi suloinen poika! Hauska tuo pelästymisjuttu. Meillä pelottavimmat äänet 2kk vanhalla on juurikin aivastukset ja oikeastaan kaikki murinaa muistuttavat äänet:D

jarna kirjoitti...

Tuo poika on niin ihana ♥

Poitsujen äiti kirjoitti...

Ei mulla muuta kuin ,että ihanasti kirjoitettu <3

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kommentoida, että ihan megasöpö tuo teidän poika:D!

Anonyymi kirjoitti...

Supersöpöjä lapsia sulla, meillä on kaikki muksut olleet vauvana sellaisia ruttunoita, ettei kyllä ole ekaan pariin kuukauteen sanoa yhtään keneltä näyttävät. Sitten ovat ''muotoutuneet'' omannäköisikseen.

Saako kysyä, että mikä sairaus poitsulla on?

Meillä pelkäs toinen lapsi kans aivastamista, niistämistä ja sanomalehden sivun kääntämisestä kuuluvaa rapinaa.

-Anni- kirjoitti...

Hän on kyllä ihana, yllättävän saman, mutta kuitenkin erinäköinen kuin neiti.

Jessica kirjoitti...

Jos vielä metsästät niitä talvi Gore-tex kenkiä niin citymarketissä olis 1.9 alkean vikingin goret 55e plussakortilla :) Värejä tais olla vaan musta ja pinkki? luki punainen, mutta kuvassa oli mun mielestä kyllä pinkin ;)

Mirva kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu ja kauniita kuvia.Ja onnea myös kaunille rouvalle :)