maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kaksi kuukautta.

.
Siitä on kaksi kuukautta,
kun meidän pikku mies syntyi.
Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus.

Hetken sitä oli niin täydellisen onnellinen.
Viisi päivää sitä kesti.

Ei, että olisin nyt onneton.
Olen vain jotain muuta.

Rakastunut pieneen ihanuuteen.
Peloissani toisen puolesta.
Pahoillani menetetyistä mahdollisuuksista.
Ja ennen kaikkea kiitollinen, ihan jokaisesta päivästä.

Elämä ei koskaan enää tule olemaan ennallaan.
Elämä ei koskaan tule olemaan sitä mitä kuvittelin.
Mutta elämä jatkuu, kun muutakaan ei voi...

Pikku hiljaa,
päivä kerrallaan...

Täällä taas!