torstai 19. toukokuuta 2011

Pelko.

Sini kirjoitti pelosta.
Ja hyvin kirjoittikin.
Minä olen samanlainen murehtija, mutta myös realisti.
Minä en ole koskaan oikeasti osannut pelätä niitä asioita mitä en tunne.
Sitä vain luottaa siihen, ettei se osu omalle kohdalle.
Kai ihminen on vaan rakennettu niin.
Eihän niin oikeasti voisi elää, että kaikkea täytyisi pelätä.

En koskaan pelännyt keskenmenoa, ennen kuin sellaisen sain.
Poikaa odottaessa osasin jo pelätä sitä mahdollisuutta,
mutten sitä että joku muu olisi vialla.
Nyt osaan senkin.
Nyt täytyisi oppia elämään pelon kanssa.
Ja mennä päivä kerrallaan.
Meillä on kuitenkin asiat aika hyvin,
vaikka ei tämän ihan näin pitänyt mennä.
Me kun oltiin niin todella onnellisia.

Mieleeni on tässä useaan kertaan muistunut
taannoinen AV-palstan keskustelu,
jossa joku oli kommentoinut Sinin blogista näin:
"...Enkä voi mitään sille että minua jo hieman huvittaa kun puolen vuoden päästä syntyvälle vauvalle on jo ostettu ristiäisvaatteet, isosiskon kanssa sävy sävyyn. Välillä melkein ilkeästi toivoisin että vauva syntyisi vaikka sairaana ja joutuisi eläään ensimmäiset kuukaudet kauheissa sairaalavaatteissa. Asettusiko silloin vaatteet oikeaan kontekstiin. (No en oikeastit oivo tietenkään kenellekään sairasta lasta, mutta nämä vaan usein huvittavat=) "
Sinin ajatuksia asiaan voi lukea täältä.

Olen muistanut tämän ja miettinyt,
miten kukaan ihminen edes leikillään voi toivoa tälläista toisille.
Ei kukaan vanhempi "ansaitse" sairasta lasta,
eikä yksikään vauva ole "ansainnut" olla sairas,
oli vanhempien synnit millaisia tahansa.

Ei minun lapseni ole sairas ja sinun terve,
koska minä äitinä olisin tehnyt jotain ja sinä et.
Sellaista tämä elämä vaan on.
Se voi muuttua hetkessä.

Sini sanoikin jo kaiken mitä ajattelen:
"Kun saavutat elämässä kaiken se mistä olet haaveillut,
sinun pitää vain toivoa että kohtalo ei jaa korttejasi uusiksi.
Ja kuitenkin, ei se elämä siitä murehtimalla paremmaksi tai reilummaksi muutu. Pitää uskaltaa olla onnellinen, pitää uskaltaa tuntea ja rakastaa joka päivä ihan täysillä. Pitää uskaltaa antaa itsestään kaikki, ettei sitten huonon säkän käydessä tarvitse katsoa taaksepäin ja katua. ´
Pitää vain luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy, kyllä se elämä kantaa."

Ja niin se on.
Elämä kantaa, tavalla tai toisella.
Me selvitään, tuli mitä tuli.



P.S. Ja voin näin kuukauden kokemuksella sanoa,
että ainakin minun pieni poikani on aivan täydellinen.
Kipeä tai ei.
Sairaalavaatteissa tai ilman.

Ja edelleen pidän lastenvaatteista,
vaikka juuri nyt niihin aika ja energia ei riitä.
Mutta kuten mikä tahansa muu "harrastus"
niiden pariin varmasti palataan sitten myöhemmin.

11 kommenttia:

Iitsu kirjoitti...

itkuhan tässä tuli <3 Tsemppiä teille.

-Anni- kirjoitti...

Itku todellakin ja paljon kysymyksiä. Toivottavasti teillä on kuitenkin kaikki ok, vaikka ei ihan niin kuin etukäteen ajateltiin.
Mä juttelin tuosta lainauksesta juuri tuossa edellispäivänä ja nyt kun sen taas tästä luin, niin tuli taas niin karmea fiilis ja kylmät väreet.
Mutta muuten, upea kirjoitus, aamen.
Olette ajatuksissa.

Sini kirjoitti...

Voi Nanna, itku silmässä täällä minäkin!Ihan kamalasti voimia ja enkeleitä teille koko perheelle!

Ja tosiaan, kun Eevikin niissä sairaalanvaatteissa ja monissa letkuissa oli, niin siltikin hän oli se kaikista kaunein ja täydellisin lapsi minulle.

Toivotaan, että teidän pieni mies taistelee ja kyllä te selviätte!Mukana elämme täällä, kiva kun kirjoitit!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Onnea suloisesta vauvasta ja tsemppiä teille kaikille! Kyllä se elämä kantaa...

Mirva kirjoitti...

Paljon voimia sinulle ja perheellesi.

- M - kirjoitti...

Poikasi on varmasti täydellinen. Voimia ja rohkeutta!

Onaha kirjoitti...

Paljon voimia eteenpäin!
Todella suloinen, täydellinen poika. Meilläkin on ollut ongelmia lapsen terveyden kanssa ja se huoli ja pelko on sanoin kuvaamatonta. Paljon onnea kuitenkin ihanasta lapsesta <3

jarna kirjoitti...

Hei. Onnea ihanasta vauvasta. Voimia elämään!

Nanna kirjoitti...

Iso kiitos kaikille tsempauksesta! Päivä kerrallaan mennään. On se lohdullista tietää että vaikka kohtaisi pahimmat pelkonsa, niin sitä selviää. Kun muutakaan ei voi!

Anni: Kiitos. Ja kysy vaan ihmeessä. Sulla on mun sähköpostiosoitekin, eikö?. En vaan viitti täällä blogissa kaikkea kertoa, kun tämä varjostaa pojan elämää myöhemminkin. Olen muuten unohtanut kokonaan sen haalarinkin. ;D

Sini: Kiitos. Ei meillä mitään kauheaa hätää ole. Tai riippuu tietysti mittapuusta. ;D Lastenklinikalla tulee nuo sairaudetkin laitettua hieman erilaiseen mittakaavaan, kuin aikaisemmin, kun näkee mitä kaikkea sitä oikeasti voisikaan olla. Sullakin on mun maili osoite, voin sitä kautta kertoa tarkemmin.

Niina kirjoitti...

Hei! Eksyin ihan sattumalta blogiisi. En edes tarkalleen tiedä mistä on kysymys... Toivotan kuitenkin kovasti voimia ja vinkkaan sinulle omasta blogistani - meillä eletään hyvin erityistä elämää. Jos haluat käydä kurkkaamassa: gotilot.blogspot.com.

Lumian äippä kirjoitti...

Paljon onnea täydellisestä poikavauvasta näin jälkijunassa ♥

Ja voimia teille, en osaa muuta sanoa.

Se pelko ja huoli on sanoinkuvaamattoman suurta ja kamalaa. Ja kun kaikki ei menekään kuin suunnitteli. Me jouduttiin tytön kanssa lastenklinikalle hänen ollessaan 2vrk ikäinen ja 2vk iässä leikattiin. Koko sydänvika tuli ihan yllätyksenä, ihan kamalana shokkina. silloin tuntui ettei siitä ikinä selviä, se pelko oli kamalaa.. Mutta kuten hyvin sanoit, lastenklinikalla tosiaan tulee laitettua nuo sairaudet eri mittakaavaan. Meille Lumian sydänvika oli ihan maailmanloppu, tuntui ettei siitä ikinä pieni voisi selvitä, mutta kun siellä näki monta muuta lasta ja vaikka pelko ja huoli oli ihan tajuttoman suurta ja suru, se oman lapsen sairaus tuntui maailman pahimmalta ja kamlimmalta, siellä kyllä näki että on paljon, niin paljon pahempaakin :'(

Mä en voi sanoa että ymmärrän tai tiedän miten tunnet, jokainen ihminen kokee ja tuntee taatusti eri tavalla. Ja kun en asiasta sen tarkemmin tiedä. Mutta mä olen käynyt tietyllä tapaa varmaan samoja asioita läpi, elämä kantaa - ja kaikki kääntyy parhain päin. Juuri eilen käytiin sydänkontrollissa toteamassa terve pieni sydän, ainoastaan pienellä läppävuodolla ♥

Voimarutsituksia teille kovasti ♥