tiistai 3. toukokuuta 2011

Elämän alku


Elämä on ylä- ja alamäkiä.

Joskus niin nopeita, ettei itse meinaa pysyä mukana.
Kuin ilmakuoppa lentokoneessa, hetken on vapaapudotusta.
Niinpä suuren onnen keskellä on myös murhetta.
Olemme pienen miehen kanssa ravanneet sairaalassa toista viikkoa.
Milloin ottavat meitä sisään,
milloin päästävät kotiin, vain ottaakseen sisään taas seuraavana päivänä.
Tänä iltana taas kotona,
huomenna kuka tietää missä...


Olen pohtinut tätä blogia. Mitä sille teen.
Juuri nyt lastenvaatteista ei tule juttua.
Jatkanko siis hiljaisuutta.
Kerronko jotain muuta.
Missä menee raja,
mitä kaikkea olen valmis jakamaan sinun kanssasi tuntematon lukija.


Olen saanut tältä blogilta paljon,
ehkä enemmän kuin olen antanut.
Salasanaakin olen pohtinut.
Se antaisi mahdollisuuden
kertoa myös niistä ei niin pinnallisista asioista,
joita nyt ei tule jaettua ollenkaan.
Kuitenkin mietin kuka täälläkin käy.
Kiinnostaako ketään minun jaaritteluni.
Ehkä minä siirryn vielä taustalle
ja luen teidän muiden ihanien ihmisten blogeja
ja pohdin omani kohtaloa.
Ehkä tulee seesteisempi aika,
jolloin lastenvaatteistakin tulee juttua
ja palaan taas tänne.

15 kommenttia:

NorppaStiina kirjoitti...

Voi pientä! En voi edes kuvitella miten rankkaa tuo on. Voimia!
Päätät blogisi suhteen mitä tahansa, täällä on eräs joka tykkää lukea jaarittelujasi. Ja katsoa kauniita kuvia. ♥

Marika kirjoitti...

Voi kurjuutta, toivottavasti teidän pienellä ei ole mitään vakavampaa. Niin pikkuisia nämä vielä on.

Toivon todella, että blogiasi jatkat, kun vaan jaksat ja haluat. Oon itsekin miettinyt, että salasanan takana voisi kertoa asioista paljon enemmän, kuin nyt teen.

Haleja ja tsemppiä <3

Pieni Lintu kirjoitti...

Voi voi, toivottavasti ei tarttisi enää rampata sairaalassa ja pieni voisi hyvin!!

Voimia! ♥

Sini kirjoitti...

Minulta on koko uutinen mennyt ihan ohi. Onnea ihanasta pikkumiehestä!

Voi ei, toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa. Hurjasti haleja ja tsemppejä sinne ♥

Oliviah kirjoitti...

Voi pientä:( Toivottavasti tilanne selkiytyy ja saatte pikkumiehen kunnolla kotiin.

Miikkis kirjoitti...

VOi miten ikävää. Satunnaisena kulkijana osuin paikalle, ja kyyneli vierähti silmistä. Niin hauras on ihmiselämä ja vanhemmuuden suurin huoli on huoli pienenihmisen terveydestä... Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, mikä ikinä vauvaanne vaivaakaan! Blogin kohtalo on toissijaista, ja tietysti teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Täältä ruudun toiselta puolelta lähetän onnittelut pienestä ihmeestä ja paljon, paljon paranemistoivotuksia. ♥-terveisin neljän lapsen myötäelävä äiti Miikkis.

Rva Kepponen kirjoitti...

Toivon pienelle miehelle ja koko perheelle parasta. Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi.

Mirva kirjoitti...

Voi pientä.Jaksamista arkeen ja toivottavasti tilanne paranee.

- M - kirjoitti...

Onnea pienestä pojasta! Kurjaa, että alkutaival on ollut rankka. Toivottavasti pian helpottaa ja pääsette nauttimaan huoletta vauva-arjesta!

Nina kirjoitti...

Onnea ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle! Ja paljon voimia. <3

Älä ota stressiä blogista, jos et ole varma mitä tehdä, anna ajan kulua ja blogin odotella vuoroaan.

anana kirjoitti...

Täältä myös tukea ja toivottavasti päätät palata kun aika on oikeampi, täällä kyllä odotellaan.

- A - d - é - a - kirjoitti...

Hei, voi pientä. Toivottavasti ei ole kovin vakavasta asiasta kyse. Muistan kun me saimme tietää Adéan sydänviasta, tuntui kuin koko maailma olisi sillä hetkellä romahtanut. Ajattelin ihan oikeasti että hän kuolee siihen... Hieman kun pääsi paremmin jyvälle siitä mistä todella on kyse niin helpotti aikalailla. Jaksamista ja tsemppiä sinne! -Tiina

Poitsujen äiti kirjoitti...

Voimia koko perheelle! Muistan kuinka raskasta oli olla pienen kanssa sairaalassa ja sydämessä jatkuva huoli.

Anonyymi kirjoitti...

Sattumalta osuin blogiisi ensimmäistä kertaa tänään Ananan blogin kautta ja voin niin samaistua huoleenne vauvanne tilanteesta (vaikken tiedäkään mikä huolenne aihe on). Meillä ihana pieni tyttö 10kk ja suuret oli huolet hänen odotusaikanaan ja alkuaikoinakin, Lastenklinikan teholla oltiin ensimmäinen viikko sydämen takia, mutta nyt on asiat paremmin kuin hyvin. Toivon todella kaikkea hyvää teidän pienelle ja koko perheelle!

Villa Kaarnakallion Emäntä kirjoitti...

Voi miten suloinen pieni. Minäkään en pysty edes kuvittelemaan mitä käytte läpi juuri nyt. Toivon teille oikein paljon jaksamista!

Minäkin tykkään kovasti lueskella juttujasi, luin jo edellisen blogini aikaan.

Toivon kanssa, että annat ajan kulua ja annat sillä aikaa blogin olla. Jonain päivänä tiedät, mitä haluat sen kanssa tehdä. Kyllä me täällä odotellaan ja ymmärretään kyllä päädyit sitten mihin tahansa ratkaisuun.

Vielä kerran voimia ja jaksamista! <3